Kun Nilsiä Kuopion valtasi

Nilsiäläisten Kaikille rakkailleni -levy ja konsertti toi julki yksitoista ennenjulkaisematonta Toivo Kärjen iskelmää ja antoi hyvän läpileikkauksen mestarin koko myöhäistuotantoon.

 

Nilsiän ja Kuopion avioliitosta ei tullut mitään, mutta lauantai-iltana nilsiäläiset valtasivat kuitenkin suurella joukolla kuopiolaisen hengenelämän keskeisen linnakkeen, musiikkikeskuksen.

Bussilasteittain he olivat lähteneet kuuntelemaan ja todistamaan, miten heidän oman pitäjänsä ihmiset tekivät suomalaista kevyen musiikin historiaa ja loihtivat ilmoille yksitoista uutta iskelmää edesmenneen säveltäjämestari Toivo Kärjen jäämistöstä.

Musiikkikeskuksen suuri sali oli täpösen täynnä, ja yleisön joukossa oli myös kaikkien Nilsiän silmäätekevien lisäksi myös Kuopion tämänhetkinen kerma - naimakaupassa rukkaset saanutta korkeinta kaupunginjohtoa myöten.

Kaikille rakkailleni -konsertti oli samalla myös saman nimen saaneen uutuuslevyn julkistustilaisuus.

Kaikki nyt kuullut yksitoista kappaletta olivat ennenjulkaisemattomia ja poimittu siitä noin viidenkymmenen laulun nivaskasta, jonka säveltäjän nilsiäläistynyt poika Kalervo Kärki on saanut isänsä perintönä. Levy ei ole ihan mikä tahansa pikku juttu, vaan siitä on otettu 15 001:n kappaleen painos. Viimeinen levy on konsertin juontaneen kulttuuri- ja vapaa-ajansihteeri Jouko Lehtolaisen mukaan varattu sen solistille, Marja-Liisa Kuosmaselle.

Vuonna 1992 kuollut Toivo Kärki on tulkinnut suomalaisten tuntoja sävelin enemmän kuin kukaan muu. Tuhansien iskelmien miehen tyyli tunnetaan, hänen musiikkinsa on olennainen osa meidän jokaisen kotoista sielunmaisemaamme – oli sitten kyse niin rillumareistä kuin sielun pohjia kouraisevasta tangosta.

Saattaako yksi uusi levy, yksitoista vielä julkaisematonta iskelmää, muuttaa säveltäjämestarin kuvaa meidän mielissämme?

Kun Jouko Lehtolainen kyseli Kalervo Kärjeltä tämän tuntoja konsertin edellä, hän sanoi niiden olevan ”iloisen odottavat”. Kun mietti itse laulujen jälkeen, aploodien tauottua, mitä konsertista jäi päällimmäisenä mieleen, vastaus oli ehkä tämä: Saatiin hyvä läpileikkaus Toivo Kärjen erinomaisen monipuolisesta myöhäistuotannosta. Oli tangoa, valssia, beguinea, foxia ja oli myös jenkkaa, sitä 50-luvun kuulua rillumareita.

Kaikille rakkailleni oli ilman muuta onnistunut valinta konsertin ja levyn nimisävelmäksi, koska se espanjalaisen keinuvarytmisenä jäi myös soimaan parhaiten päässä konsertin jälkeen. Kauniit, puhuttelevat sanat on tehnyt lieksalainen Kyösti Timonen. Laulu valmistui vuonna 1983.

Yhdentoista laulun sanoittajina oli Timosen ohella koko Kärjen muukin vakiokalusto Reino Helismaata, Juha vainiota, Veksi Salmea, Pauli Salosta ja Tuula Valkamaa myöten.

Vuodelta 1964 oleva tango Pieni metsäruno oli Reino Helismaan viimeisiä sanoituksia. Samankaltainen testamentti on myös Junnu Vainion Ajatus lähtee aaltojen mukaan, joka on vuodelta 1979.

Tuntemattomin Kaikille rakkailleni -levyn sanoittajista on Olavi Polvi, jolta on tango Ole mulle kevät rakkauden vuodelta 1981. Kalervo Kärjen mukaan Polvi lähetti säveltäjälle paljonkin sanoituksia, joista vain harvoihin löytyi kuitenkin sävelmiä.

Toivo Kärki ei sanoittanut itse yhtään iskelmää, mutta oli hyvin tarkka muitten sanoituksiin nähden: pyysi tekemään kaiken aikaa korjauksia niin, että sanat varmasti istuivat sävelmään. Runon ruhtinaat eivät siitä onneksi pahastuneet, vaan esimerkiksi Veksi Salmi on kiitellyt jälkikäteen Kärkeä erinomaisesta koulutuksesta iskelmälyriikkaan.

Vaikuttavaa laulua kokopunaisessa

Nilsiäläiselle Marja-Liisa Kuosmaselle Kaikille rakkailleni -levy kuten konserttikin oli todellinen läpimurto suomalaiseen iskelmään. Seinäjoen tangomarkkinoilla häntä ei ole nähty, liekö hän sinne tosissaan pyrkinytkään. Viime kesältä on hänen toistaiseksi näkyvin meriittinsä. voitto Kiuruveden Vihreitten niittyjen iskelmäkilpailussa.

Musiikkikeskukseen hän oli pukeutunut punaiseen. Ilman tangokuningattaren titteliäkin hän hallitsi estradia ja tulkitsi vaikuttavasti, ilman suuria eleitä, edesmenneen mestarin säveljäämistöä.

Taustalla soitti Jarmo Kaijansinkon johtama noin 25-henkinen suurorkesteri, jonka soittajat oli koottu pääosin Kuopion kaupunginorkesterista. Kaikkien yhdentoista sävelmän sovitukset olivat Martti Hautsalon, joka puhallinsoittajana oli muutamassa kappaleessa nostanut puhaltimet reilusti pääosaan ohi jousien.

Hanuri, jonka ajattelemme kuuluvan olennaisesti suomalaiseen tangoon, oli äänessä vain parissa kappaleessa – nilsiäläisen Pasi Horttanaisen taiturimaisessa otteessa. Sovitukset oli tehty Kärjen itsensä hengessä, sävelmien syntyaikojen tyylejä myötäillen.

Kaikkinensa: lauantai-illan Kaikille rakkailleni -konsertti oli kuin aikamatka 1960-, -70 ja -80-lukujen Suomeen, jolloin perinteinen suomalainen iskelmä oli vielä voimissaan ja soi tansseissa ja radiossa. Suuri orkesteri, kauniit melodiat, oivat sovitukset, taitava solisti, puhuttelevat sanat; eikö siinä ole ihan kylliksi kuultavaa ja katsottavaa yhdelle illalle?

Lähde: Savon Sanomat 16.02.2004