Elämän Maku

Oli kevät 2002. Nilsiän kulttuurielämän aaltoliike nosti voimakkaasti esille musiikin harrastajat. Nilsiäläisten onni on, että Toivo Kärjen poika Kalervo Kärki asuu Nilsiässä. Hänen arkistossaan on suuri määrä ennen esittämättömiä Toivo Kärjen kappaleita. Marja-Liisa toteutti suuren haaveensa ja julkaisi ensimmäisen levynsä juuri tämän loistavan arkiston aarteista. Levy sai nimen ”Kaikille rakkailleni”. Silloin elettiin vuotta 2004.

Aika kuluu nopeasti. Kalenterini näyttää vuotta 2008. Nilsiän musiikkielämässä on tapahtunut paljon positiivista kehitystä ja Marja-Liisalta on syntynyt toinen levy, ”Elämän maku”. Levy sisältää edelleen ennen julkaisemattomia Toivo Kärjen sävellyksiä, mutta mukana on myös joukko vuosien varrella eri tilanteisiin syntyneitä kappaleita, tunnettuja säveltäjänimiä, tunnettuja sanoittajia. Ja vielä tuntemattomia! Marja-Liisa ammentaa tulkinnan voimansa perheestä, hyvistä ystävistä ja kotiseudun kaipuusta. Talvet Espanjassa, kesät Nilsiässä. Nilsiän kesässä on jotain, mitä suurilta aurinkorannoilta ei löydy. Talviset vierailut Nilsiässä vahvistavat tätä käsitystä. Ja aina selataan Toivo Kärjen ehtymätöntä arkistoa. Näillä käynneillä on tämäkin levy äänitetty. Jonkun mielestä olen liian rohkea, kun väitän, että Toivo Kärki on toinen kansallissäveltäjämme. Siitäkin huolimatta näin väitän.

Turvapaikka ja Valkopurje kuutamossa on tehty jatkosodan aikana. Kärki taisteli molemmat sodat rintamajoukoissa, ja asemasodan aikana hän oli sijoitettuna Äänisen ja Laatokan välisen Syvärin joen eteläpuolelle. Siellä hän rauhallisempina aikoina sävelsi ja sovitti hyvin paljon, mutta kaksi kokonaista sävellyserää jäi levyttämättä sota-ajan vaikeiden olosuhteiden takia. Edellinen kappaleista on niitä, jotka oli tarkoitus levyttää syksyllä 1943, jälkimmäinen niitä, jotka oli tarkoi-tus levyttää kesällä 1944. Sanoittajina olivat Kärjen kaksi tärkeintä sota-aikaista yhteistyökumppa-nia, edellisellä Auvo Kurvinen, jälkimmäisellä Kerttu Mustonen, molemmat siis naisia. Kärjen jäljiltä kappaleista oli mustakantisissa vihoissa vain melodia ja sointumerkit, joten sovittaja Martti Hautsalon rooli on ollut todella merkittävä valmiiden esitysten rakentamisessa.

Levyn kaikki kappaleet ovatkin Martti Hautsalon sovituksia. Kaksi levyn kappaleista on lisäksi Martin sävellyksiä. Äänitysten hektisimmässä vaiheessa sain käsityksen, että Martti on halunnut tavoittaa mahdollisimman tarkasti säveltäjien ja sanoittajien vihjailevat tunnetilat, kunnioittaa pienin-tä piirtoa myöten levyn kappaleiden alkuperäistä henkeä kunkin omalta aikakaudelta, ja käyttää joka tilanteessa ”oikeita” soittimia. Näin se levyllä kuuluukin. Jouset ovat jousia, puhaltimet puhaltimia ja muusikot ammattilaisia.

Ympärilläin on vain kuulas yö on peräisin vuodelta 1983. Toivo Kärjen pitkän uran viimeisiltä vuosilta jäi levyttämättä paljon valmiita kappaleita . Jorma Toiviainen oli noihin aikoihin aloitteleva sanoittaja, ja hän ehti tekemään Kärjellekin muutaman tekstin. Tämä on kuitenkin ensimmäinen levylle asti yltänyt hänen Kärjelle tekemänsä teksti.

Marja-Liisa on levyllä halunnut välittää kuulijoille niitä tunteita ja tunnetiloja, joita jokaisen kohdalle elävässä elämässä väistämättä tulee: Rakkaus ja välittäminen, ihmisten välinen ystävyys, kai-puu ja jälleennäkeminen. Levyn jokaisen kappaleen kanssa on tehty studiossa paljon työtä nimen-omaan tulkinnan parissa. Yö on tunnetusti herkintä aikaa. Ei todellakaan voi väittää, että juuri sillä hetkellä kun studioaika alkaa, juuri oikeat tunteet ovat päällimmäisinä. Levyllä ne kuitenkin ovat.

Tuulet on jo 1970 luvulla suomalaisella musiikkitaivaalla kirkkaana loistaneen Ilkka ”Petri” Petterssonin sävellys. Ilkka oli tunnetun bändinsä Petri&Pettersson Brass keulahahmo. Tämän bändin saxofonistina oli muuan Martti Hautsalo.

Petterssonin veljeksillä oli myös lauluyhtye, jolle Tuulet on sävelletty. Martti teki sävellyksestä sovituksen veljesten lauluyhtyeelle. Kappale jäi soimaan Martin mieleen ja nyt hän ehdotti Marja-Liisalle sen ottamista Elämän maku levylle. Elämän makua varten Martti sovitti sen ensin samalla tyylillä, kuin aikoinaan Petterssoneille. 2008-luvun muusikot halusivat kuitenkin toisenlaisen sovituksen. Ilkka Petterssonille ja Martille kiitos ja syvä kumarrus upeasta kappaleesta ja sovituksesta. Kuin Marja-Liisalle tehty!

Jo kauan sitten väitettiin, että tieto lisää tuskaa. Tuskaa on monenlaista. Ahdistus on tuskan kamalin muoto. Jos podet lemmentuskaa, kaipuuta tai muuta positiivista tuskallista tunnetta, älä sure äläkä ahdistu. Ota hyvä asento ja kuuntele Esko Koivumiehen säveltämä ja Chrisse Johanssonin sanoittama kappale sanaton rakkaus. Tämä kappale on sovittaja Martti Hautsalon ammattitaidon huippunäyte. Istu hiljaa ja kuuntele. Laulun sanat ovat löysänä siteenä kahden ihmisen kohtaamiselle. Tilanteelle, jossa sanoja ei ole eikä niitä tarvita.

Hauge Piispasen ja Jorma Toiviaisen, sekä Jukka Kuoppamäen kappaleista voi kuulla ilot, surut, kaipuun ja jälleen näkemisen toivon. Jälleen kannattaa kuunnella sovitusten linjakkuutta. Näissä lauluissa kuuluu myös Marja-Liisan vahvuus, aikuisen ihmisen kokemusten tuoma tulkinta. Kunkin laulun sanat muodostavat tarinan, jonka Marja-Liisa kertoo niin, että kuulijan on helppo elää tarinan mukana, kokea samat tunteet.

Elämän maku, millainen ja minkä makuinen? Elämän maku maistui ensimmäisen kerran Marja-Liisan ja yleisön huulilla Nilsiän lukion 40-vuotisjuhlassa vuonna 2004. Marja-Liisa kutsuttiin esiintymään juhlaan, onhan hän oppilaitoksen entinen oppilas. Juhlaa varten haluttiin tehdä muutenkin paikallisin voimin laulu. Tein laulun sanat ja Martti Hautsalo sävelsi. Siinä juhlassa Marja-Liisa tapasi pitkän ajan jälkeen entisiä opettajiaan ja koulukavereitaan.

Sanat ovat syntyneet spontaanisti omaa nuoruutta ja kouluaikoja muistellen. 60-luvulla kapinoimme voimakkaasti vanhempiamme, opettajiamme ja vallanpitäjiä vastaan. Nuoret ovat aina olleet tietävinään enemmän kuin aikuiset. Sellaista on elämän maku myös tänä päivänä. Martti Hautsalo on löytänyt loistavan tavan kertoa musiikillisesti tekstin sanoma. Rytmi ja tempo vaihtuvat kuten ihmisen elämässä. Niin nuoren kuin vanhankin. Muistan Marja-Liisan liikutuksen hänen lukiessaan ensimmäisen kerran tekstin. Muistoja, muistoja….

Matti Pajula kirjoitti Nilsiän Harrastajateatterille vuonna 2004 näytelmän Punka-väärä mies, josta rakkauslaulu on. Näytelmä kertoo nilsiäläisistä hevosrosvoista ja legendoista. Punka-Heikki oli hevosrosvo ja legenda. Hänen teoistaan on syntynyt sanonta: ”Nilsiässä ei varasteta hevosta pienempää eikä maatilaa suurempaa. Punka-Heikki oli rosvo ja naisten mies. Hänellä oli kaksi vihkimätöntä naista, ”Silimä” ja ”Immeinen”, jotka talon töiden ohessa olivat lemmentuskan lievittäjinä. Silimä rakastui kuitenkin Punkalan vahvaan, rohkeaan ja komeaan renkiin Leskis-Heikkiin. Laulussa Renki-Heikki ja Silimä, ovat päättäneet karata, ja he valmistautuvat kesäyön hämärässä soutamaan pois Punkalasta. Silimä haluaa piiloon ilkeää isäntää ja lupaa tulla renki-Heikille vaimoksi.

Tunnelma on jännittävä, salamyhkäinen ja pelottavakin, sillä Heikin on vielä myöhemmin palattava Punkalaan. Mikä sopiikaan paremmin levyn päätöskappaleeksi kuin Marja-Liisan ja aviomiehensä Matin duettona esittämä Marja-Liisan ja Matin rakkauslaulu.

Lopuksi: Jorma Uotisen tanssista käyttämää sanontaa mukaellen: ”Kun laulussa on tunnetta, laulu on kaunis!” Kun elämässä on tunnetta, myös elämä on kaunis. Silloin elämä maistuu! Joskus mansikalle, joskus sitruunalle.

Jouko Lehtolainen

 Tilaa levy kohdasta Tilaukset/Viestit